Oikeasti maastoauto – ei silkkipepuille Mercedes-Benz G 300 CDI Professional

Vaativaan ammattikäyttöön tehty Mercedes-Benz G Professional-mallisto on nyt Suomessa. Tämän erittäin maastokykyisen auton perustana on sotilaskäyttöön tarkoitettu G-sarjan maastoauto, jota on valmistettu yli 30 vuotta. Koe­ajoimme G 300 CDI Professionalin helmikuun alussa heti sen ensimmäisen yleisöesiintymisen, Verkosto 2011 -messujen jälkeen.

G-sarjan Mercedes-Benz -mallisto jakautuu luksusmaastureihin sekä sotilas- ja ammattikäyttöön tarkoitettuihin malleihin. Vuonna 1979 ensiesitelty. G-sarjan 460-malli kehittyi aikojen myötä kahteen suuntaan: yhä enemmän luksusmaasturiluokkaan, jossa huomio on kiinnitetty erityisesti mukavuuteen sekä erittäin hyvien maasto-ominaisuuksiensa ansiosta sotilas- ja työkäyttöön, jossa tärkeimpiä ovat maasto-ominaisuudet. ”Vuorineuvos-malli” 463 tuli markkinoille vuonna 1990 ja sotilas- ja ammattikäyttöön tarkoitettu 461 seuraavana vuonna 460-mallisarjan tuotannon päättymisen jälkeen. Vuonna 2007 siviiliammatilaismalli väistyi, kun 461 esiteltiin vain sotilaskäyttöön suunnattuna V6 common rail -moottorilla, jolloin mallimerkinnäksi tuli G 280 CDI.

Vuonna 2009 G-sarjan 30-vuotisjuhlien yhteydessä esiteltiin uudelleen sotilasmalliin perustuen siviiliversio 461-mallisarjasta ja se nimettiin G Professional -mallistoksi. Samalla moottori päivitettiin Euro 5 -päästöluokan täyttävällä kolmelitraisella V6-dieselillä mallimerkinnän muuttuessa sen mukana G 300 CDI:ksi.

Professional-mallisto

Kori- ja runkorakenne 461 ja 463-malleissa on sama, mutta käyttötarkoituksen mukaan varustelu on erilaista. Professional-malleissa ei esimerkiksi ole astinlautoja ja puskurit on muovisten sijasta metalliset eikä häikäisysuojasta kannata etsiä meikkipeiliä. Tekniikka on valittu maasto-ominaisuuksien mukaan.

Kaikkien G Professional -mallien moottorina on 3-litrainen V6 CDI
-diesel, joka tuottaa 135 kW (183 hv) tehoa ja 400 Nm vääntöä Euro 5 -päästönormien puitteissa. Päävaihteisto on viisinopeuksinen automaattivaihteisto, jonka jatkeena on kaksinopeuksinen jakovaihteisto.

G:n erillinen tikapuurunko on Mercedes-Benzin patentoima ja yksi tärkeä tekijä sen maasto-ominaisuuksien taustalla. Vaikka auto on ristiriipunnassa, ovet toimivat ongelmitta. Kierrejousitus tekee maasto-ominaisuuksien lisäksi ajamisesta mukavaa. Jäykät akselit sataprosenttisin tasauspyörästölukoin sekä jakovaihteiston tasauspyörän lukko takaavat G:n olevan sataprosenttisesti nelivetoinen myös kriittisissä paikoissa.

Maasto-ominaisuuksien teknisistä tiedoista mainittakoon 600 mm kahluusyvyys, 80-prosentin mäennousukyky, pystyssä pysyminen 54 asteen sivukallistuksessa ja 213 mm maavara. Sähköjärjestelmiä autossa on kaksi: 12 V ja 24 V. Järjestelmät ovat erilliset, joten niillä on muun muassa omat laturinsa ja akkunsa.

Lisävarusteena G Professionaleihin on saatavana muun muassa ilmastointi ja lisälämmitin sekä sähkösäätöiset peilit. Maasto- ja työ­ominaisuuksien virittämiseksi listalta voidaan valita esimerkiksi vetokoukku (vetopaino 3200 kg), käsikaasu, vinssivalmius, etuvalojen ja
-vilkkujen suojaritilät sekä kuormaa kestävä konepelti, jolloin sitä voidaan käyttää vaikka työtasona. Armeijakäyttöä varten on omat lisävarusteensa, joista voidaan valita esimerkiksi sotavalot tai Nato-koukku.

Kolme mallia

Professional-mallistossa on valittavana kolme erilaista mallia: perinteinen henkilöautomalli, umpiauto ja alusta. Henkilömalli ja umpiauto ovat ulkoisesti samankokoiset eikä painoissakaan ole juuri eroa: omapaino noin 2,5 tonnia ja kantavuutta vähän vajaa tonni kokonaispainon ollessa 3500 kg tai 3550 kg rekisteröintityypistä riippuen. Umpiautossa on vain kaksi sivuovea ja kaksi istuinta takaosan ollessa ikkunaton. Tavaratilaa umpiautossa on 2,9 kuutiometriä.

Alustamallissa on pidempi akseliväli kuin henkilö- ja umpimalleissa. Sen kokonaispaino on 4,3 tonnia ja kantavuutta ilman päällirakennetta lähes 1,9 tonnia. Päällirakennemahdollisuuksia on runsaasti ja Suomessakin on paljon osaavia korirakentajia toteuttamaan erilaisia tarpeita: pelastusajoneuvo, hinausauto, lava-auto, linjahuoltoauto ja niin edelleen.

Kaikkien mallien hinnat ovat noin 75 000 euroa autoverottomina kuorma-autoina. Henkilöautoksi rekisteröitävän Station Wagonin hinta kapuaa jo lähelle 130 000 euroa.

Nelipaikkainen kuorma-auto

Koeajamamme auto on Mercedes-Benz G 300 CDI Station Wagon (BA6), eli perinteinen neljällä sivu­ovella ja takaovella varustettu henkilöautomalli kuorma-autoksi rekisteröitynä. Henkilöautoksi rekisteröitynä henkilöluku olisi viisi, mutta kuorma-autoversiossa istuinpaikkoja on neljä. Takana keskimmäisen istuimen paikalla on Suomessa asennettu pöytälaatikosto.

Kuorma-automääräysten mukaisesti tavaratilan ja matkustamon väliin on asennettu verkosta väliseinä. Sinällään se on hyvä suoja pitämässä kuljetettavat tavarat niille kuuluvalla alueella, mutta monikäyttöisyyttä ratkaisu huonontaa. Tavara­tilaa on nyt noin 1,3 kuutiometriä, mutta takapenkin kääntämällä tilaa olisi saatavissa noin kuutiometri lisää.
Huippunopeudeksi tälle mallille on ilmoitettu 160 km/h. Kuorma-
autoksi rekisteröitynä sillä ei kuitenkaan saa ajaa yli 80 km/h ja rajoitin estää yli 90 km/h nopeuden.

Kierros ympäri

Ulkoa tarkasteltuna auto näyttää hieman vanhahtavalta kulmikkaine muotoineen. Muotoilussa on selvästi menty käytettävyys etusijalla ja jätetty tuulitunneleiden testit omaan arvoonsa. Esimerkiksi perinteiset pyöreät ajovalot ajavat asiansa aivan yhtä hyvin kuin muotoillummat versiot. Verkot sekä ajovalojen että lokasuojien päällä sijaitsevien vilkkujen päällä ovat paikallaan olevia varusteita ja antavat kuorille lisää elinaikaa risukoissa liikuttaessa. Niitähän ei tällaisella autolla oikeastaan voi välttää.

Ulkonäössä huomio kiinnittyy tuulilasin reunassa repsikan puolella olevaan snorkkeliin. Tämän avulla moottori saa ilmaa kahlatessa syvässä vedessä, mutta käytännössä merkitys on tärkeämpi puhtaan imuilman saaminen pölyisissä olosuhteissa.
Vararengas G-sarjan autoissa on perinteiseen maasturitapaan kiinnitetty takaluukkuun, joka on tässä autossa yksiosainen – saatavana on myös kaksiosainen takaovi.

Ei kun kyytiin

Ovien lukituksen avaaminen tapahtuu perinteisen avaimen avulla, mutta keskuslukitus sentään on varusteena. Lukituksen aukeaminen tapahtuu selvällä hienostelemattomalla äänellä varustettuna. Oven sisäpuolelta voidaan todeta, että ikkunan avaaminen suoritetaan mekaanisella kammella. Tämä on varmasti toimivampi tapa sähköikkunoihin verrattuna ainakin muutaman kahluukerran jälkeen.

G-sarjan auto on sen verran korkea, että sinne kiivetään. Oven saa vetää reilulla voimalla kiinni, jotta se tulee kokonaan kiinni asti. Istuin tuntuu olevan heti sopivalla paikalla, joten säätöön ei ole tarvetta, vaikka mahdollisuuksia toki on siihen. Nykyaikainen tekniikka pilkistää esiin ohjaamossa digitaalinäyttöisen mittariston ja sähkökytkimin varustettujen alennusvaihteiston ja lukkojen ohjauksen muodossa.

Ja tienpäälle

Liikkeelle päästään nopealla vilkaisulla, sillä perusajaminen automaattivaihteisella autolla ei vaadi ohjekirjaan tutustumista. Virta-avaimen vääntäminen paljastaa, että ääni­eristyksiin ei ole erityisesti panostettu. Tai oikeastaan äänieristys on tehty käyttötarpeen mukaiseksi, sillä tällä on mahdollista kahlata yli puoli metriä syvässä vedessä. Tällöin auton lattia on veden alla ja vahvat äänieristeet olisivat myös veden alla. Vesitiivistä ”veneenpohjaa” ohjaamon lattiasta ei ole haluttu tehdä, vaan pyörien halutaan ylettyvän pohjaan. Tätä varten lattiassa on tulpat veden päästämiseksi sisään.

Ensimmäiset kilometrit tiellä kertovat lisää äänieristyksestä. Kiihdytyksessä äänitaso nousee ohjaamossa reilusti, mutta vähäisellä kuormituksella ajettaessa ohjaamossa on kohtuullinen äänitaso. Kovassa kuormituksessa korkeataajuuksiset äänet tuntuvat varsin epämiellyttäviltä, mutta niihin tottui nopeasti eikä niihin enää myöhemmin kiinnittänyt huomiota. Maantie­nopeuksissa keskustelu onnistuu kuitenkin takapenkkiläistenkin kanssa ja kaikkiaan äänitaso on ohjaamossa kohtuullinen.

Pienemmälle tielle

Maantiellä G kulkee vakaasti. Puolitoista tuntia moottoritieajoa sujui leppoisissa tunnelmissa muiden kuorma-autojen tahdissa. Vauhtia voisi pitää suurempanakin, mutta kuorma-autoksi rekisteröinti rajoittaa suurimman sallitun nopeuden 80 km/h:iin.

Siirryttäessä alemman luokan tiestölle G on selvästi paremmin elementissään. Jäisellä pinnalla nastattoman maastokuviorenkaan pito ei tunnu olevan aivan paras mahdollinen, mutta varsin painava auto ja jatkuva neliveto auttaa kitkan muodostamisessa.
Varsinkin metsäautoteille siirtyminen tuo raskaan kierrejousitetun auton mukavuuden esiin. Jousitus nielee epätasaisuuksista terävyyden pois. Korkealla istuminen sekä suorakulmainen kori antavat hyvät mahdollisuudet esimerkiksi eläinten jättämien jälkien havainnointiin.

Osassa metsäautoteitä aura ei ole siivonnut pintaa kovin tarkasti ja pyörä painuu lumeen muutaman sentin. Tässä huomaa äänitasosta selvästi, että voimaa tarvitaan huomattavasti enemmän kuin kovalla pinnalla ajettaessa. Auto on varustettu All-Terrain-rengastuksella, eli se on kompromissi maantie- ja maasto-ominaisuuksien välillä. Renkaissa on myös M+S-merkintä, joten ne on luokiteltu myös talvirenkaaksi. Tässä pettävässä polanteessa rengas tuntuu kuitenkin luistavan melko herkästi ja ohjaamiseen pitää keskittyä jo selvästi enemmän.

Toisessa paikassa aura oli käynyt, mutta uutta lunta oli satanut sen jälkeen toistakymmentä senttiä. Tässä G eteni aivan kuin auratulla tiellä. Pian tällä tiellä tulee vastaan jonkun toisen auton, mitä ilmeisemmin kaksivetoisen jäljet ja niistä voi päätellä, ettei eteneminen ole ollut yhtä helppoa.

Hankeen

Umpihangessa syvyyttä on puolisen metriä ja lumi on puuterilunta, jossa on yksi suojan tekemä kansi välissä. Lunta on siis huomattavasti enemmän kuin G:ssä on maavaraa eikä siinä ole helppo liikkua traktorillakaan ilman ketjuja. Sinne pitää G kuitenkin tunkea, totta kai.

Lumihangessa menemistä varten kytketään jakovaihteistosta hidas alue, mikä tapahtuu sähkökytkimellä vaihteen ollessa vapaalla. Lisäksi avuksi otetaan lukot, jotka kytketään niin ikään sähkökytkimin. Ensin kytketään keskitasauspyörästönlukko, sitten taka-akselin ja viimeksi etuakselinlukko. Nämä on mahdollista kytkeä päälle myös pienessä vauhdissa, mutta silloin pitää kulkea suoraan pyörien luistamatta. Lukituksista tulee kytkennän jälkeen merkkivalot, jotka kertovat lukon olevan valittu kytkeytymään. Lukkojen kytkeytyminen vaatii yleensä pientä liikettä ja merkkivalo kertoo, kun lukko on kytkeytynyt päälle. Lukkojen kytkeminen kytkee myös ABS-jarrut pois päältä.

Koska epäilys on suuri etenemiskyvystä näin vahvassa hangessa, ei sinne mennä kovin suurella nopeudella, ettei tulisi hikistä urakkaa. G työntyy hankeen noin mittansa verran työntäen puskurin edessä lumikasaa, ruopaisee lumet pois pyörien alta ja istuu lumihangen päälle. Pientä henkeä vielä on, mutta renkaiden pito ei riitä työntämään autoa enempää eteenpäin loivaan alamäkeenkään eikä takaisin vastaavasti lievään ylämäkeen. Lunta on niin paljon, että ovi jättää jäljen hangen pintaan ovea avatessa eikä kahlaaminen pois autosta ole kovin kivaa.

Hanki on niin kantavaa, että pyörät eivät ylety maahan asti ja takaisin tullaan traktorin avustamana. Ihan hirveä urakka ei olisi kaivaminenkaan ollut, sillä traktorin ei tarvinnut paljoa auttaa poistulossa. Erimalliset renkaat tai ketjut pyöriin, niin todennäköisesti tässä hangessa olisi vielä päässyt etenemään. Toisessa paikassa pieneen ylämäkeen vastaavaan hankeen ajettuna G vielä pääsi pois pinteestä omin avuin.

Lukot pitää kytkeä erikseen järjestyksessä, mutta pois ne saadaan painamalla vain jakolaatikon lukko pois päältä. Lukituksen ilmaiseva valo sammuu vasta kun lukot ovat oikeasti kytkeytyneet pois päältä. Maastovaihteistosta nopealle alueelle siirtyminen vaatii jälleen pysähtymisen ja vaihteen siirtämisen N-asentoon.

Lumipeitteen takia nyt ei siten ollut mahdollisuuksia testata maasto-ominaisuuksia sen paremmin, mutta niihin pääsimme tutustumaan viime kesänä tehtaan esittelyautojen merkeissä maastoradalla. Siellä tuli todettua, että kovin helposti
G-sarjalaisella ei jää kiinni sekä kallistelua ja kahlausta se sallii helposti enemmän kuin harjaantumattoman kuskin pää kestää. On se tosi maasturi!

Juha Kuusjärvi