Annatko myönteistä palautetta liikenteessä? Kannattaisi.

Valtaosa Liikenneturvan kyselyyn* vastanneista suomalaisista kertoo, että myönteinen palaute liikenteessä kannustaa jatkamaan samaan malliin. Hyvin yksinkertainen tapa lisätä liikenteen myönteisyyttä on kiittää toista tämän huomioivasta toiminnasta. Liikenteen myönteisen ilmapiirin lisääminen ei pelkästään lisää kulkijoiden hyvää mieltä, vaan sillä on myös turvallisuusvaikutuksia.

Lähes yhdeksän kymmenestä Liikenneturvan kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että myönteinen palaute liikenteessä kannustaa toistamaan tai jatkamaan vastaavaa toimintaa. Kuusi kymmenestä kertoi antavansa liikenteessä enemmän myönteistä kuin kielteistä palautetta. Vain hieman tätä harvempi koki saavansa enemmän myönteistä palautetta. Kolme neljästä pitäisi hyvänä, jos liikenteessä liikkuessa olisi enemmän keinoja kiittää ja kehua muita.

”Toisten huomioon ottaminen liikenteessä koostuu pienistä teoista: vilkun käytöstä, tien antamisesta, asiallisista tilannenopeuksista ja ylipäätään sääntöjen noudattamisesta. Kävelijästä ja pyöräilijästä on helpompi havainnoida kasvoja ja ottaa kontaktia, mutta autoilevien kohdalla katse kimpoaa usein kulkuneuvon peltikuoreen. Käden heilautus vaikkapa kaistalla tilaa antaneelle kuljettajalle nostaa heti liikenteen inhimillisyyttä ja muistuttaa, että jokainen tiellä liikkuja on ihminen”, summaa Liikenneturvan suunnittelija, psykologi Jyrki Kaistinen.

Kaistinen kannustaakin käden käyttöön myönteisen palautteen annossa. Käden heilautus tai nostaminen tervehdykseen toimii selkeänä kontaktin ottamisena ja kertoo eleen kohteelle, että tämä on huomioitu.

Toiminta koetaan myönteisenä, mutta negatiiviset kokemukset muistetaan

Liikenteen arki on täynnä vuorovaikutusta. Sitä tarvitaan kaikissa tilanteissa, joissa ihminen kohtaa toisen ihmisen, on alla sitten auto, jalat, kaksipyöräinen tai mikä vaan kulkuneuvo. Kohtaamisissa merkityksellistä on turvallisuuden ja sujuvuuden lisäksi toisten liikkujien huomioon ottaminen.

”Liikenteen kohtaamiset ovat monenlaisia. Niissä voidaan ratkoa keskinäinen kulkujärjestys, pyytää tai antaa tilaa, kiittää, pahoitella omaa mokaa tai reagoida toisen virheeseen. Näistä päivittäisistä teoista muodostuu liikennekulttuurimme. Jos tuntuu, että liikennekulttuurissamme on parantamisen varaa, jokainen voi omalta osaltaan aloittaa vaikuttamalla päivittäisiin vuorovaikutustilanteisiin”, Kaistinen vinkkaa.

Puolet Liikenneturvan kyselyyn vastanneesta koki, että tienkäyttäjien välisessä vuorovaikutuksessa on enemmän myönteisiä kuin kielteisiä piirteitä. Lähes kaksi kolmesta koki, että muut toimivat liikenteessä itseä kohtaan enemmän myönteisellä kuin kielteisellä tavalla. Neljä viidestä kertoi myös itse toimivansa näin muita kohtaan.

”Liikenne on jatkuvaa tulkintojen tekemistä myös toisista liikkujista. Eivätkä nämä tulkinnat mene koskaan keneltäkään täysin nappiin. Kun keinot viestiä liikenteessä ovat rajallisia ja tilanteet menevät ohi nopeasti, epäselvissä tilanteissa ei aina ennätä reagoida tai ottaa kontaktia toiseen. Inhimillisestä virheestä johtuva töpeksintä voi siten näyttäytyä toisen silmissä piittaamattomuutena tai silkkana idiotismina. Ja nämä muistetaan pidempään ja ehkä kerrotaan eteenpäin kotona ja kahvipöydissä herkemmin kuin ne lukuisat neutraalit ja positiiviset kokemukset”, Kaistinen kertoo.

Sen sijaan, että toimisimme negatiivisuuden airueina Kaistinen kannustaa kohteliaisuuteen ja joustavuuteen. Muita huomioiva käytös liikenteessä tekee myös itselle ja toiselle hyvän mielen. Sosiaalisessa verkostossa tämä hyvä mieli voi vielä levitä laajemmallekin.

”Nämä ovat sellaisia sosiaalisia taitoja, joita tulevaisuuden tieliikenne tarvitsee toimiakseen ja turvallisuuden parantumiseen entisestään”, Kaistinen tiivistää.

*Liikenneturva selvitti liikenteen vuorovaikutusta kyselytutkimuksella (link is external)toukokuussa 2018. Kantar TNS Oy:n toteuttamaan kyselyyn vastasi yhteensä 1198 15-79-vuotiasta suomalaista.