Maastoajoa kuorma-autolla

Veho järjesti yhteistyökumppaneilleen syyskuun puolessa välissä maastoajotapahtuman. Tilaisuudessa ei ollut tarjolla tuoteuutuusjulkistuksia, vaan päivän kestäneessä off-road-ajossa keskityttiin itse ajamiseen jo tutuilla laitteilla. Ja laitteet olivat tällä kertaa sitä Mercedes-Benzin järeämpää päätä. Isolla kuorma-autolla ei yleensä kannata tien ulkopuolelle mennä, mutta kun laite on maastokelpoiseksi rakennettu, onnistuu sillä eteneminen mutaliejussa ja kalliopoluilla.

Tapahtumapaikkana oli Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön leiri- ja kurssikeskus Padasjoella. Samassa yhteydessä sijaitsevat myös puolustusvoimien maastoajoradat. Maasto on pääosin kangasmaastoa, mutta kallioista ja osittain liejuistakin polkua oli reitin varrella riittävästi, jotta autojen etenemiskyky tuli selväksi. Pääosin liikuttiin sellaisissa oloissa, joihin harva autoilija saatikka raskaan kaluston kuljettaja koskaan törmää. Toki erilaiset pelastustehtävät ja voimayhtiöiden toimet vaativat autolla maastoutumista. Tuolloin tietenkin liikutaan tehtävään varta vasten soveltuvalla kalustolla.

Koeajettava kalusto edustikin juuri tuota maastokelpoista valikoimaa. Raskaalla maastorastilla pääsi kiveä kiertämään kahdella Unimog U5023 -mallilla. Toinen oli miehistöohjaamolla varustettu avolavamalli ja toisessa oli voimayhtiöiden käyttöön soveltuva päällirakennevarustus. Hieman pienempää päätä edusti Unimogin pikkuveljeksikin kutsuttu Mercedes-Benz Sprinter 6×6 Obereigner. Se on Sprinter-perheen oikeasti maastokykyinen malli (autosta voi lukea lisää lehdestämme 3/2017).
Varsinaisena helmenä oli paikalla äärimmäisiin olosuhteisiin tarkoitettu Mercedes-Benz Zetros 6×6 -maastokuorma-auto. Kyseessä on perinteinen täysin ”mekaaninen” kuorma-auto ilman mitään elektronisia avustimia. Korkean maavaran ja loputtoman moottoriväännön (1 300 Nm) myötä tämä sotilaskäyttöön tarkoitettu erikoisajoneuvo selvitti maastorastit siinä missä pikkuveljensäkin. Auton karu ja äänimaailmaltaan ronski ohjaamo toi vääjäämättä mieleen Indiana Jonesin seikkailut valkokankaalla. Indi nähtiinkin usein ajamassa tällaista vekotinta tai hyppimässä ja tappelemassa sen päällä. Todellinen adrenaliinipommi siis koko auto. Kuljettajan takana koliseva miehistönkuljetuslava toi varmasti monelle mieleen armeijan aikaiset kuljetukset. Yli 12 tonnin omapaino pisti maastossa mietteliääksi, mutta tämä sotaratsu selvisi niistä kaikista mukisematta, kunhan muisti pitää moottorin kierrosluvun siinä 1 500 minuuttikierroksen paikkeilla. Auto kiipesi nöyrästi kallionreunaa ylös ja puski itsensä läpi liejusta. Eivätkä yhtään huonommaksi jääneet Unimogitkaan, vaikka ne olivat varustettu nykyaikaisilla ajoavustimilla ja moninaisilla lukoilla. Maastoajo niillä muistutti lähes minkä tahansa pikkumaasturin menoa. Itse asiassa meno oli jopa helpompaa johtuen suurista renkaista reiluine maavaroineen. Kalliorastillakin näillä isoilla autoilla pystyi ajamaan sellaista paikoista, joissa pienemmät autot olisivat kaatuneet tai jääneet auttamattomasti jumiin.

Hieman pienempiä vehkeitä

Edellä mainitun raskaan kaluston lisäksi maastoajoa pääsi kokeilemaan Mercedes-Benzin hieman pienemmillä maastoajoon tarkoitetuilla välineillä. Mukana oli tietenkin maastureiden kuningas, ikuinen ja hienostunut G350d Professional. Sen puikoissa maastoajo tuntui paikoitellen naurettavan helpolta, kunnes avasi silmät ja huomasi kiipeävänsä kallioseinää pikkuhiljaa, mutta varmasti ylös. Paikalla nähtiin autosta myös armeijalle suunnattu W461 Army -versio. Siinä kiteytyy pelkistetty käytännöllisyys ilman mitään turhia elektronisia vempaimia. Kuljettajan penkillä tunsi tuulahduksen 80-luvulta. Tämä koreilematon työkaluksi rakennettu laite on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, kuten kartanlukijan penkin sivulla oleva tyhjennysproppu. Siitä on helppo tyhjentää auton lattialle kahlauksessa kertyvä vesi. Ja kun armeijan laitteista on kyse, on proppu kiinnitetty tukevasti vaijerilla ajoneuvoon. Muussa tapauksessa se olisi hetkessä hukassa ja auto muuttuisi sukellusveneeksi.
Muuta kevyempää kalustoa edustivat Sprinterin 4×4 Oberaigner Kombi tila-autoksi varusteltuna sekä samaisesta rungosta tehty Sprinter One 4×4 -retkeilyauto. Sen myötä retkeilysana saa kokonaan uuden merkityksen. Tällä laitteella avautuu monia sellaisia teinpätkiä ja maastoja, joille kukaan tervejärkinen matkailija tuskin koskaan eksyisi ”tavallisella” retki- tai matkailuautolla. Off-road-ajo näillä todisti, että moiset laitteet selviävät vallan mainiosti lähes tiettömästä taipaleesta, kunhan pinta vaan on kantava. Retkeilyn lisäksi käyttökohteita lienevät maarakentajat ja muut urakoitsijat, jotka joutuvat liikkumaan autolla huonokuntoisilla teillä tai maastossa. Todistetuksi tuli myös kevytkuorma-autojen luokkaan asettuvan Fuso Canter 4×4 -avolava-auton etenemiskyky metsäpoluilla. Nelivedolla ja korkealla maavaralla varustettu juhta onkin edullinen ja näppärä laite hankalien kulkuyhteyksien taakse rahtia kuljettamaan. Tie toki alle tarvitaan, mutta koeajoautoa karkeammalla rengastuksella selviäsi jo maastossakin.

Vitollakin maastoon
Kaikkein pienimmän pään nelivetoja edustivat Mercedes-Benz Vitot. Ajettavana oli neljä 116–119CDI 4×4 A -mallista Vitoa keskipitkällä ja pitkällä korilla. Aivan pahimpaan kivikkoon ei Vitoilla yritettykään, mutta ajetulla kumpuilevalla ja pehmeällä hiekkapohjaisella reitillä selvisi heti Mercedes-Benzin viimeisimmät kehitystyöt nelivedon suhteen. Auto sutii itsensä tasaisesti läpi upottavan hiekan ilman, että jokin kulma alkaisi rynnätä muita enemmän. Peruutus pehmeään mäkeen onnistuu niin ikään tasaisen jouheasti ilman

voimansiirron nykimisiä. Myös mäkilähtö taaksepäin onnistuu helposti. Veto jakaantuu automaattisesti sitä eniten tarvitseviin kulmiin eivätkä kevyemmälle kuormalle jäävät kulmat ala sutia. Ristiriipunnasta auto selviää helposti. Myös siinä on olennaista, että veto siirtyy nopeasti pitäville pyörille, eivätkä ilmassa olevat renkaat ala turhaan pyöriä tyhjään.
”Hiekkaesteellä” pääsi kokeilemaan myös Mercedes-Benz Arocs 2546 -kuorma-autoa, joka oli varustettu hydraulisella etuvedolla (HAD). Ilman päällirakenteitakin kevyt alusta selvisi hyvin pehmeästä hiekkamäestä niin etu- kuin takaperin. Maastoautoahan tässä ei ole tavoiteltu, mutta nelivedosta voi olla tietyissä paikoissa korvaamaton apu tiealueillakin. Varsinkin talven liukkailla voi ”pienestä” etuvetoavusta olla hyötyä monissa paikoissa. Etuveto on takavedon rinnalla tarvittaessa käytössä 20 kilometrin tuntinopeuteen asti, jonka yli mentäessä se kytkeytyy automaattisesti pois päällä kytkeytyäkseen taas päälle, kun nopeus laskee alle 20 kilometriin tunnissa. Neliveto on toki kytkettävissä pois päältä kokonaan, jolloin voidaan ajaa hitaasti vain takavedolla. Etuveto on toteutettu napamoottoreilla, joita oma erillinen ajopumppu ruokkii.

Unimog työkoneena
Maastomallisten Unimogien (off-road-alustaiset) lisäksi paikalla nähtiin työlaitealustaksi tarkoitettu Unimog. Alustarakenteet poikkeavat hieman toisistaan, mutta molemmat mallit ovat maastossa kuin kotonaan. Työkoneeksi tarkoitettuun Unimogiin on saatava loputtoman pitkä lista erilaisia työlaitteita jokaiselle vuodenajalle, jopa tuhat erilaista työlaitetta on kytkettävissä siihen. Työkone-Unimogin kiinnostusta lisää varmasti vuoden 2018 alusta voimaan tuleva lakimuutos, jolloin tämä massiivinen monitoimikone on rekisteröitävissä T1b-traktoriksi, jonka huippunopeudeksi sallitaan 80 kilometriä tunnissa.

Näytillä oli muitakin Mercedes-Benzin hyötyajoneuvoja, kuten ambulanssi, paloautoja sekä tienhoitokäyttöön soveltuvaa kalustoa. Kaikilla ei maastoon menty. Mutta ne joilla mentiin, osoittivat hyvin, että nykyinen autoteollisuus tuottaa laitteita, jotka selviävät hyvin ääriolosuhteista. Kuljettaja loppuu nykyään ennemmin kuin auto.