Volkswagenin nelivetoinen hyötyautomallisto jäällä

Esa Suominen

Suomen talvi näytti parasta puoltaan, kun K-Auton ammattikäyttöön tarkoitettujen ajoneuvojen maahantuonnista ja markkinoinnista vastaava Volkswagen Hyötyautot järjesti talviajotapahtuman Kuusamojärven jäällä. Reilut parikymmentä astetta pakkasta yöllä, joka päivällä onneksi lauhtui siedettäviin lukuihin, loi tapahtumaan oman haasteensa. Varsinkin, kun osallistujajoukko koostui pitkälti saksalaisista autotoimittajista ja Volkswagenin tiedostusosaston ihmisistä. Juha Kankkusen luotsaaman Driving Academyn järjestämä Winter Driving Experience -tapahtumaa saatiin viettää vauhdikkaissa merkeissä pilvettömän, sinisen taivaan alla mukavassa nelipyöräluisussa.

Volkswagen Hyötyautojen järjestämässä talviajotapahtumassa pääsi koeajamaan merkin kaikkia hyötyautomalleja, Caddya, Transporteria, Crafteria ja Amarokeja, Kuusamojärven jäälle auratulla radalla. Amarokeilla käytiin myös metsähallituksen puolella, tosin hallitusti luontoa vahingoittamatta. Etualalla pikapostina paikalle saatu Volkswagen Crafterin retkeilyauto Carsportin toteuttamana.

Volkswagen Hyötyautot oli järjestänyt paikalle kaikki merkin nelivetoiset, ammattikäyttöön tarkoitetut mallit lukuun ottamatta taksikäyttöön soveltuvia henkilöautomalleja. Ajettavina olivat Volkswagenin nelivetoiset, 4Motion-varusteiset Caddy, Transporter, Amarok sekä viime hetkellä mukaan saatu Crafter, jonka osalta suurin mielenkiinto kohdistui auton yleiseen varusteluun. Nimittäin automaattivaihteinen ja nelivetoinen Crafter oli saanut retkeilyauton vaatteet, jotka suomalainen Carsport oli sille räätälintyönä tehnyt. Seikka kiinnosti erityisesti saksalaisia kollegoita, koska retkeilyautot ovat sielläkin vahvasti kasvava matkailuautoluokka. Matkailun lisäksi VW:n iso retkeilyauto soveltuu hyvin tavalliseen arkiajoon siinä missä ”tavallinenkin” Crafter.

Juha Kankkusen työkalu talviajotapahtumassa on terästetty Volkswagen Golf R. Pakoputken muutoksella alkuperäisen 310 hevosvoiman kylkeen on tullut vielä muutama lisää. Auto on muiltakin ominaisuuksiltaan kuin tehoiltaan kilpa-auton luokkaa. Siitä sai hyvän näytteen, kun pääsi taksikuski Kankkusen kyytiin muutamalle jääratakierrokselle. Auto on gaselli arkivaatteissa, huomaamattoman tyylikäs, mutta äärettömän nopea.

Volkswagen talviajotapahtumassa Amarokit ovat näytelleet pääosaa, ja niin nytkin, vaikka merkin muitakin malleja pääsi käskyttämään. VW:n isoja avolavoja oli ajettavana kahdella eri tehoisella V6-turbodieselmoottorilla varustettuna, eli 150- ja 190-kilowattisena. Olipahan mukaan vielä saatu äskettäin lehdessämmekin esitelty Amarokin kuorma-autoversio, joten harvinaisempi kuorma-auton heittely jääradalla nelipyöräluisussa puolelta toiselle on nyt tullut koettua. Sopivasti nastoitettuna Amarok taipuu nöyrästi kurviin niin kuorma- kuin pakettiautoversiona. Auton runsaasta omapainosta (noin 2,3 tonnia) johtuen liike on useimmiten jatkuvaa ja jouheaa eikä äkillisiä töksähdyksiä juurikaan tule, ellei sitten aivan penkkaan asti päästä. Kiillotetulla jääradalla on mukava välillä vapauttaa kaikki Amarokin lämminveriset. Nykyaikaisilla ajonvakautus- ja muilla avustusjärjestelmillä varustettu auto pysyy hyvin käsissä erinäisillä ajorasteilla. Pujottelussa vauhdin voi pitää yllättävänkin ripeänä ilman, että auto lähtee ”lapasesta”. Avustavat järjestelmät pitävät raskaan kulkupelin hämmästyttävän hyvin vakaana, vaikka maisema tekee siksakia alla. Tärkeintä tällaisen vakautusjärjestelmin varustetun auton ajossa on välttää ohjauspyörän suuria liikkeitä, koska tuolloin järjestelmä leikkaa toimintansa mukaisesti tehoja ja meno hiipuu.
”Eli ratti suoraan ja kaasu pohjaan”, kuten vieressä istunut Driving Academyn kouluttaja ohjeisti pujottelun suorittamista. Sama pätee myös radalla ajettaessa. Siellä autoa ohjataan kaasulla, ei ohjauspyörällä.

Televisiostakin tuttu Risto Virtanen toimii Driving Academyn puhemiehenä ohjeistaen osallistujia tapahtumien kulusta. Selkeäsanainen Risto istui aika ajoin myös jääradalla Amarokin kartanlukijan paikalla lähinnä kehottaen painamaan lisää kaasuja, jotta saadaan auto haltuun. Harvemmin kuultua tekstiä siltä puolen autoa.

Hieman erilaista menoa
Tällä kertaa Kuusamon maisemiin oli tullut myös joukko saksalaisia autotoimittajia sekä Volkswagenin Hannoverin hyötyautotehtaan viestintäosaston väkeä. Monille heistä lähes metrinen lumipeite ja yli kahdenkymmenen asteen yöpakkaset olivat ennen kokemattomia. Myös nastoilla ajaminen oli heille kerta ensimmäinen. Autonvalmistajien esittelymatkat suuntautuvat yleensä lämpimiin maihin ja usein niissä sijaitseviin valmiisiin sekä monien merkkien käyttämiin samoihin ”näytöstiloihin”, joten Kuusamon itärajan läheinen sijaintikin toi oman erikoisuutensa tapahtumaan. Talviautoilun lisäksi saksalaisia kiinnostivat kovasti revontulet, jotka kuitenkin jäivät tällä reissulla näkemättä. Talvinen tapahtuma oli ”viileistä” olosuhteistaan huolimatta heille mieluisaa vaihtelua. Jääradalla ajo oli useimmille vieraista täysin uusi kokemus. Ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa se Volkswagenin tehokkaalla Amarokilla. Monet hämmästelivätkin ison auton ominaisuuksia jäisellä alustalla. Radan ohella poikettiin myös niin sanotulla maastorastilla, jossa Amarokilla pääsi ryömimään syvään lumeen auratulla maastoradalla. Se oli kuitenkin vielä ”liian” hyvässä kunnossa edellisestä aurauksesta, eli pehmeää lunta ei ollut eikä pohjakaan vielä ollut ehtinyt pehmetä, joten urissa ajo sujui helposti. Maastorastilla päästiin kokeilemaan myös lähes paikat hampaista irrottavaa kiikkua. Siinä kun auto kolahtaa maahan varsi napakasti, vaikka kuinka hitaasti yrittäisi kiivetä ramppia ylös. Maastossa testattiin myös alamäkihidastinta sekä harjoitettiin ristiriipuntaa. Iso Amarok selviää näistä kaikista koitoksista eleettömästi. Kokematonkin kuljettaja saa helposti tunteen omista hyvistä ajotaidoista, mutta totuuden nimissä osa niistä kuuluu itse autolle, tai paremminkin auton ajonvakautusjärjestelmälle. Se kun leikkaa ylenpalttiset sutimiset ja kaivautumiset lumeen. Auton tuntoaisti on tässä kohtaa ihmisen aistia paljon nopeampi. Jääradallakin se hillitsee menoa ääritilanteissa turvallisuuden nimissä. Kaikissa koeajetuissa autoissa tämä ominaisuus tietenkin on, ja kuten eräs saksalainen toimittaja totesi, ”Tämän järjestelmän pelastamat ihmishenget lasketaan sadoissa tuhansissa.”

K-Auton PR-päällikkö Riitta Karjalainen on tässä kultaisessa kainalossa. Nelinkertaisen rallin maailmanmestarin Juha Kankkusen luotsaama Driving Academy järjestää talviajotapahtumia Kuusamon kevättalvisissa oloissa.

 

Jääradalla onkin helppo testailla ajoa vakautusjärjestelmällä ja ilman sitä. Yllättäen voi todeta, että meno ajonvakautusjärjestelmä päällä onkin varsin vilkasta, kunhan muistaa pitää sen ohjauspyörän suorassa. Auto haistaa sopivasti kaikki ”eleet”, kallistelut sekä suuntaiskiihtyvyydet sekä myöskin reagoi niihin nopeasti. Siis paljon nopeammin kuin mitä keskivertokuljettaja pystyisi tekemään. Ilman järjestelmää ajettaessa auto muuttuu miksi tahansa entisaikojen kulkupeliksi. ”Lapasesta lähtöä” on yleensä vaikea korjata, ja jääradalla se päätyy useasti penkkaan. Yleisessä liikenteessä seuraukset ovatkin sitten jotain aivan muuta. Ja esimerkiksi jääradalle pystytetyn pujotteluradan pystyy ”perstuntumalta” ajamaan läpi suuremmalla nopeudella vakautusjärjestelmä päällä kuin ilman sitä. Auto todellakin reagoi erittäin ripeästi puolelta toiselle heilahtelevan auton liikkeisiin jarruttaen aina sopivaa pyörää, mutta suorastaan anellen lisää kaasua.

Alamäkihidastinta testattiin tietenkin alamäessä. Mäen päällä vatsa sisään ja jalat irti polkimista. Näin lasku tapahtuu turvallisesti auton elektroniikan avustuksella. Järjestelmä syöttää jarrua juuri sopivasti ja juuri oikeaan kulmaan, jotta lukkiutumista ja näin hallitsematonta liukumista ei pääse tapahtumaan. Kuljettajan huoleksi tässä jää vain suunnan määrittely. Turvallisessa autoilussa on aina kyse maltista. Alamäkihidastimessa sitä on ohjelmoitu itse autoon.

Näinkin voi käydä, vaikka voimaa on alla yli 250 hevosvoimaa. Rattimies muuttuu nopeasti lapiomieheksi, kun renkaat eivät yllä enää maahan. Ristiriipuntarastilla on syytä pysytellä oikealla ajolinjalla, jotta auto ei muutu pulkaksi, kuten tässä on käynyt. Lapiokaan ei tosin tässä riittänyt, vaan paikalle tarvittiin traktoriapua. Siinä on saksalaiselle mukavaa muisteltavaa kesän helteille.

Volkswagen Crafterin retkeilyauton sisustaa. Volkswagenin Integrated Partner, Carsport, on toteuttanut uuden Crafterin retkeilyautonormit täyttävän varustelun. Tämä yksilö tulee AKK Motorsport ry:n käyttöön. Laite herätti suurta mielenkiintoa saksalaisessa lehdistössä.

Tehtaan väki
Volkswagenin viestintäosaston väki puolestaan keskittyi lumitaustaisten kuvien ja videoiden ottoon. Tavoitteena oli yleensä saada kuviin mahdollisimman suuri lumipölläkkä tai loppumaton sivuluisu. Ja niitähän Volkswagenin kaikilla hyötyautoilla onnistuu hyvin tekemään suljetulla radalla niiden arkisesta luonteesta huolimatta. Tätä videokuvaa on tarjolla myös tämän artikkelin lopussa. Vilahtaapa kuvissa myös moninkertainen rallin maailmanmestari Juha Kankkunen, joka myös tarjoili kaikille unohtumatonta taksikyytiä ärrä-Golfilla. Muutama kierros Juhan kyydissä jääradalla pisti päivän ruokalistan helposti kierrätyskannalle. Mutta taksissa ei kuitenkaan sovi oksentaa, kuten tiedämme. Mestarin mukaan Golf R on erittäin helppo ajettava kaikissa olosuhteissa suurista tehovaroista huolimatta, ja tietenkin myös vauhdikkaassa rata-ajossa. Auto tottelee nöyrästi kuljettajaa kurveihin tultaessa ja niistä lähdettäessä. Ehkä kuljettajan ajotaidoillakin on osansa asiaan. Juhan ”ärrä” oli vakiomallista pakoputken vaihdolla terästetty yksilö. Alkuperäiseen 310 hevosvoimaan oli näin tullut vielä muutama tykö, jota ei välttämättä takalistossa tunne, mutta muhkeamman äänimaailman kyllä aistii. Mistähän nämäkin mieltä lämmittävät saundit aikanaan saadaan sähköautoihin.

Toimittaja kuvaamassa toimittajaa, joka kuvaa toimittajaa. Tätä se media nykyään on. Volkswagenin tiedotusosasto tallensi talviajotapahtumasta monen kameran voimin niin liikkuvaa kuin still-kuvaa. Tässä ollaan tarkastelemassa muistikortille tarttuneita otoksia, joita oli päivän mittaan kerätty lumipöllyssä ja sivuluisussa teeman mukaisesti.

Crafterin isolla retkeilyautolla onnistuu turvallisesti myös jäärata-ajo. Nelivetoinen ja automaattivaihteinen ajoneuvo ei kärkiaikoja tavoittele, mutta meno on vakaata ja auton kokoon nähden ripeääkin. Kuoresta vastaa Volkswagenin Puolan tehdas ja sisustuksesta suomalainen Carsport.

Retkeilyautolla radalla
Talviajotilaisuuteen kiidätettiin kiireellä myös vastikään Carsportin pajalta valmistunut matkailuauto, jonka alustana on nelivetoinen (4Motion) ja automaattivaihteinen Volkswagen Crafter. Ja kyseessä oli vielä tarkennettuna retkeilyauto, joka on tällä hetkellä matkailuautojen kiivaimmin kasvava luokka. Se on sitä myös Saksassa, joten paikalla olleet toimittajat ja kuvaajat zoomailivat kiivaasti tätä Carsportin luomusta. Suomalainen korivalmistaja valittiin aikanaan Volkswagenin Integrated Partneriksi, ja nyt nähty uutuustuote oli jatkumoa aikaisemmalle yhteistyölle. Nyt tätä yhteistyön hedelmää pääsi tietenkin myös heittelemään jääradalla nelipyöräluisuun. Siellä se taipui kurveihin siinä missä muutkin merkin nelivetoiset hyötyautot. Korkea painopiste toki muistutti olemassaolollaan, mutta jälleen kerran ajonvakautusjärjestelmä teki ripeästäkin ajosta nimensä mukaisesti vakaata.
Carsportin toteuttama retkeilyauto oli valjastettu suomalaisen autourheilun kattojärjestön, AKK Motorsport ry:n käyttöön, josta myös sisustuksen kuosit kertoivat. Muilta osin laitevalinnat ja tilaratkaisut oli toteutettu siten, että ajoneuvo täyttää retkeilyauton vaatimukset. Tämä iso Crafter tullaan varmaankin näkemään erilaisten autokilpailujen yhteydessä, ehkäpä jonkinlaisena liikkuva kilpailutoimistona. Retkeilyähän se ralliautoilukin on. Maastoon mennään, ja joskus vähän syvemmällekin.

 

 

Tässä Volkswagen Nutzfahrzeugenin (Hyötyautot) viestintäosaston kuvaama traileri talviajotapahtumasta (material by        
VWN-Studio):